Lataa menetelmäopas

Taustaa

Oman identiteetin ja merkityksellisyyden hahmottaminen muuttuvassa maailmassa, koko elämän jatkuva oppimisprosessi – Aistien-menetelmän juuret ulottuvat laajalle.

Menetelmän taustalla

Aistien-menetelmän kehittämisen taustalla on tämän päivän yhteiskuntaan ja oppimiseen liittyviä ilmiöitä. Muun muassa kansainvälistyminen ja paikallisen yhtenäiskulttuurin murtuminen ovat vaikuttaneet siihen, että ihmiset ja yhteisöt joutuvat pohtimaan omaa identiteettiään. Yhteiskunnallisten muutosten myötä oppimisesta on tullut elinikäinen ilmiö ja erilaisia avoimia oppimisympäristöjä tarvitaan. Elämyksellisyyttä kaivataan oppimisen tueksi myös perinteiseen koulumaailmaan. Sosiaalialan näkökulmasta Aistien-menetelmän taustalla ovat muun muassa multisensorisen työn ja sosiokulttuurisen innostamisen menetelmät.

Sosiokulttuurinen innostaminen yhteisöllisyyden edistäjänä

Aistien-menetelmän ajatuksena on edistää ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yksilöiden voimaantumista. Menetelmää voidaan tarkastella sosiokulttuurisen innostamisen viitekehyksestä käsin. Sosiokulttuurisella innostamisella tarkoitetaan yksilön tai ryhmän voimaantumista ja oma-aloitteisuutta tukevaa toimintaa. Sosiokulttuurista innostamista tarvitaan erityisesti silloin, kun ihmisten omat voimavarat ovat vähissä.

Sosiokulttuurisella innostamisella pyritään motivoimaan, vahvistamaan ja osoittamaan yksilölliset voimavarat sekä osallistamaan yksilöä.

Innostamisella tuetaan ryhmää tai yksilöä näiden suunnitellessa ja toteuttaessa omaa elämäntilannettaan tai elinympäristöään parantavaa toimintaa. Sosiokulttuurisen innostamisella voidaan tukea ihmisten integroitumista johonkin tiettyyn yhteisöön tai yhteiskuntaan.

Olennaista on vanhan ja uuden kulttuurin yhtymäkohtien löytäminen ja niiden pohjalta toimiminen arjessa.

Sosiokulttuurisen innostamisen keskeisimpiä käsitteitä on dialogi, jossa on kyse ihmisten välisestä hedelmällisestä vuorovaikutuksesta. Tärkeää on dialogin syntyminen sekä yhteisön sisällä että suhteessa toimintaympäristöön. Aistien-menetelmässä dialogilla on tärkeä merkitys: tilan tarkoituksena on edistää arvostavan keskustelun syntymistä.  Samalla Aistien-tila pyrkii tukemaan tasa-arvoista ilmapiiriä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Lähteet: Kinnunen ym. 2003, 17-19

Moniaistinen työ ja moniaistisuus oppimisessa

Moniaistisuus eli multisensorisuus tarkoittaa monen aistin kautta yhtäaikaisesti saatua aistikokemusta. Ihminen hahmottaa maailmaa aistien välityksellä, ja eri aistien kautta tulevat elämykset edistävät hyvinvointia ja oppimista.

Sosiaalityössä moniaistinen työ liitetään yleensä vammaistyöhön, jossa tehdään paljon aisteihin ja elämyksiin perustuvaa opetus-, kuntoutus- ja terapiatyötä. Esimerkiksi Hollannissa  kehitysvammatyöhön kehitetty snoezelen-menetelmä on levinnyt viime vuosikymmeninä maailmanlaajuiseksi.

Pagliano (1998, 107) määrittelee menetelmässä käytettävän multisensorisen tilan seuraavasti:

”… where stimulation can be controlled, manipulated, intensified, reduced, presented in isolation or combination, packaged for active or passive interaction, and temporally matched to fit the perceived motivation, interests, leisure, relaxation, therapeutic and/or educational needs of the user. It can take a variety of physical, psychological and sociological forms.”

Esimerkiksi matematiikan ja kielen oppimisessa on hyödynnetty kahden aistikanavan kautta tulevia ärsykkeitä. Äänet ja tuoksut aktivoivat oppijan liittämään tapahtumat aikaisemmin oppimiinsa asioihin muistojen kautta, joten myös musiikkia yhdistetään opetustilanteisiin.

Samoin elämyspedagogiikassa pyritään tarjoamaan vaihtoehtoinen lähestymistapa kognitiiviselle ja behavioristiselle oppimiskäsitykselle.

Oppimisen yhtenä tavoitteena on oman identiteetin löytäminen ja siten mahdollisuuden saaminen mielekkääseen elämään.

Aistien-tila ei varsinaisesti pyri eri aistien yhteisvaikutuksen kautta tukemaan oppimista, vaan ennemminkin kyse on moniaistisuuden hyödyntämisestä elämyksellisenä ja avoimena oppimisympäristönä, jolloin myönteiset kokemukset innostavat opiskelijoita oppimaan.

Hyvä fyysinen oppimisympäristö voi innostaa yksilöä oppimaan ja ottamaan vastuuta oppimisestaan.

Aistien-tilan suunnittelu ja rakentaminen toimii myös avoimena oppimisympäristönä, jossa oppijat itse luovat yhteisen tilan jakamalla omaa asiantuntijuuttaan ja toimimalla vertaisverkkona. Aistien-menetelmässä toteutuu elämyksellinen, kokemuksellinen, yhteisöllinen ja projektioppiminen.

Identiteettineuvottelu

Yksilön tai ryhmän identiteetin määritteleminen on koko elämän jatkuva vuorovaikutuksessa tapahtuva prosessi. Identiteetit syntyvät ”ulkoisten” eli yhteiskunnallisten määrittelyjen ja ”sisäisten” eli omien määritelmien kohtaamisen tuloksena. On esitetty, että nyky-yhteiskunnassa identiteettineuvottelu on yhä yksilöllisempi prosessi ja hierarkkisten rakenteiden yhteiskunnasta on siirrytty horisontaalisten ryhmien ja yksilöllistyneiden yksilöiden aikaan. Toisaalta luokittelut ja niiden tuottamat identiteetit ovat tapa tehdä selkoa yhä monimutkaisemmasta maailmasta. (Jenkins 2008)

Identiteetit eivät pohjaudu pelkkään menneisyyden ”paljastamiseen”, joka takaisi meille ikiajoiksi tiedon siitä, keitä olemme, vaan identiteetit ovat itse antamiamme nimiä niille eri tavoille, joilla menneisyyden kertomukset asemoivat meitä ja joihin me asemoimme itsemme. (Hall 1999)

Aistien-menetelmää voidaan käyttää apuna yksilön tai ryhmän identiteetin pohtimisessa ja määrittelyssä. Menetelmän avulla voidaan pohtia, mikä on tärkeää, yhteistä tai yksilöllistä verrattuna muihin. Tällaisen keskustelun kautta voidaan tarkastella omia arvoja ja juuria.

Identiteettineuvottelua käyvät esimerkiksi maahanmuuttajat, jotka uudessa yhteiskunnassa joutuvat pohtimaan elämäntilannettaan uudelleen. Eri-ikäisille maahanmuuttajille Moniaistinen tila voi toimia hyvien ja tuttujen elämysten tuottajana, ja sitä kautta identiteetin hahmottamisen välinenä. Myös valtaväestön edustajat voivat käydä identiteettineuvottelua pohtiessaan, mikä on lähiyhteisön, paikallisidentiteetin tai suomalaisuuden merkitys globalisoituvassa maailmassa.

Aistien-menetelmää on käytetty esimerkiksi kyläsuunnittelun välineenä paikallisidentiteetin määrittelyssä ja vahvistamisessa. Myös taustaltaan erilaiset ihmiset voivat löytää Aistien-menetelmän avulla yhdistäviä tekijöitä, asioita, jotka ovat molemmille tärkeitä tai kokemuksia, joista on samantapaisia muistoja. Tätä kautta luodaan uutta yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Muistelutyö

Muistelu tarkoittaa toimintaa, jossa muistoja palautetaan mieleen sekä jaetaan muiden kanssa. Muistelutyö on ajattelun ja puhumisen prosessi, joka yhdistää menneisyyttä nykyisyyteen ja tuo esille eletyn elämän. Muistelun avulla voidaan pohtia omaa elämää ja samalla jakaa kokemuksia muiden kanssa. Muistelu voi toimia myös kanssakäymisen muotona ja sen avulla voidaan lujittaa ihmissuhteita, mutta myös suhteuttaa omia kokemuksiaan muiden kokemuksiin.

Moniaistisen tilan rakentamisprosessi voi olla ryhmän yhteinen muisteluprosessi, jossa muistelutyön tuloksista rakennetaan Aistien-tila. Valmiiksi rakennettu tila voi toimia myös inspiroivana paikkana muistelulle ja kokemusten jakamiselle. Muistelua voivat tehdä kaikenikäiset, sillä se yhdistää ja voimaannuttaa eri-ikäisiä ihmisiä.

Lähteet

Gilsdorf, R. (1999) Abenteuer in der Schule? Teoksessa: Gilsdorf, R & Volkert, K (Hrsg.) Abenteuer Schule. 1. Sandmann, Aufl. – Alling, 12–23.

Hall, S. (1999) Identiteetti.

Jenkins, R. (2008) Social Identity.

Jubran, S. (2012) Using multisensory approach for Teaching English Skills and its Effect on Students´ Achievement at Jordanian Schools.

Karppinen,S. (2005) Seikkailullinen vuosi haastavassa luokassa. Etnografinen toimintatutkimus seikkailu- ja elämyspedagogiikasta. Väitös. Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, Oulun yliopisto.

Kinnunen, P., Penttilä, L., Rantala, J., Salonen, K. & Tervo, T. (2003) Innostuskirja. Nyt! Opintokeskus Kansalais-foorumi. Oulu: Painotalo Suomenmaa.

Lehtinen, U., Haapala, M. & Dahlström, R-M. (1993) Aistien avulla oppimaan. Lähestymistapoja vaikeasti monivammaisten henkilöiden kehityksen tukemiseen. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.

Malin, A (2011) Kotitalouden opetustilat osana kehittyvää oppimisympäristöä : asumistoiminnot ja opetussuunnitelma muutoksen määrittäjinä.  Kotitalous- ja käsityötieteen laitoksen julkaisuja 26. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos.

Pagliano, P. J. (1998) The multi-sensory environment: An open-minded space. The British Journal of Visual Impairment, 16, 105-109.

Shams & Seitz (2008) Benefits of multisensory learning. Trends in Cognitive Sciences 721.